Illalla sain päätökseen aikanaan ylijääneistä puuvillalangoista kolme kappaletta tiskirättejä, joilla elopainoa yhteensä 54 g. Enpä ole aikaisemmin tuohon anglosaksiseen ilmiöön perehtynytkään. Mukavaa, terapeuttista ja nopeaa tikuttamista kyllä. Suosittelen! Lisähyötyä noiden tekemisestä toki saisi jos alkaisi niissä kokeilemaan erilaisia mallineuleita. Mallitilkut kun tahtovat ainakin minulla jäädä aina lojumaan purkamattomina, eikä nuken peitoillekaan ole tarvetta.
Rätei saattaa syntyä vielä lisää, mutta pääasiallisena päänsärkynä puikoilla roikkuu käsin pätkävärjätystä merinosta ei-niin-yhtään minun väriseni kaulaliina. Eniten päänvaivaa on siitä, miten saada värit ja pintaneule istumaan yksiin. Ehkä se vielä onnistuu.
Ainiin, kuvia on luvassa sitten kun taivas näyttää muutakin kuin läpeensä harmaata. Edes kameran valmiuteen laittaminen ei näillä säillä houkuttele.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti